iToldYouSo #2, Kun Suomen ylin tiedustelujohtaja saavutti kampanjavalitukseni
Piilaaksosta, Suomen vaaleista ja vuodesta, joka kului ennen kuin tiedustelupalvelu sanoi ääneen sen, minkä estetty ehdokas oli jo kirjoittanut paperille ja jonka häntä oli hiljaisesti pyydetty pitämään omana tietonaan.
Ennakkoaavistus
Huhtikuussa 2025 kirjoitin mielipidekirjoituksen otsikolla Miten tekoäly jo nyt sensuroi vaaleja Suomessa. Kirjoitin sen uhrina, en teoreetikkona. Olin Kokoomuksen kuntavaaliehdokas Helsingissä, virallisesti viranomaisrekisterissä, omistin Facebook-sivun vuodesta 2015 (90 000 seuraajaa, sininen vahvistusmerkki noin vuosikymmenen ajan, mikä itsessään edellytti henkilöllisyyden todentamista), ja Instagramissa oli vielä 5 000 seuraajaa. Metan mainosjärjestelmä oli hiljaisesti sulkenut minut omalta kampanjaltani.
Kirjoitus ei koskaan ilmestynyt suomalaisessa lehdistössä. Ei siksi, etteivät toimittajat olisi olleet samaa mieltä sisällöstä, sitä he olivat, vaan siksi, että olin aktiivinen ehdokas käynnissä olevissa vaaleissa, ja suomalaiset sanomalehdet noudattavat tiukkoja vaalitasapuolisuuden sääntöjä kampanjakausina. Ehdokkaalle annettava kokonainen mielipidetila katsotaan, perustellusti, epätasapuoliseksi näkyvyydeksi. Niinpä kirjoitus, joka varoitti siitä, että ulkomainen alusta vaiensi mielivaltaisesti suomalaisen ehdokkaan näkyvyyttä, jätettiin julkaisematta tasapuolisuuden vuoksi, koska kirjoittaja olin minä itse. Varoitus oli olemassa. Se oli päivätty. Se oli arkistoitu. Se ei vain päässyt nousemaan esiin niiden kanavien kautta, jotka olisivat sen vahvistaneet.
Yksityiskohdat olivat lähes koomisia. Suomalainen viranomaisten myöntämä henkilökorttini, sama jonka Meta hyväksyi samalla viikolla myydäkseen minulle 13 €/kk maksavan vahvistetun profiilin tilauksen, ja sama henkilöllisyys, joka Metalla oli ollut tallessa alkuperäisestä sinisen merkin todentamisesta vuosikymmen aiemmin, hylättiin vaalitodennuksessa. Poliittisen mainonnan reitti vaatii myös DVV:n (Digi- ja väestötietovirasto) notaarin vahvistaman lomakkeen; toimitin sen. Suomalaisilta pankkikorteiltani veloitukset hylättiin ilman syytä, ja pankkini vahvisti, ettei veloitusta ollut edes yritetty. Sain maksut lopulta läpi lisäämällä PayPalin, mikä todisti, että "turvallisuusperusteinen" hylkäys oli mielivaltainen. Tuki Facebookissa oli muuri tekoälyn tuottamia tukkivastauksia, ja Instagramissa tuen yhteydenottoreitti oli yksinkertaisesti suljettu kokonaan. Kun lopulta tavoitin ihmisen, sain vastauksen: "Anteeksi, järjestelmä ei anna minun muuttaa sitä."
Viikkojen jälkeen Meta antoi mainosten lopulta pyöriä, ja sitten asetti päivittäiselle käyttörajalleni katon 40 €/päivä, ilman selitystä, eikä suostunut nostamaan sitä, vaikka pyysin kymmenkertaista summaa. Portinvartijuus ei siis ollut vain binäärinen. Se oli määrällinen. Kasvoton järjestelmä oli päättänyt, ilman tarkistettavaa perustetta, kuinka paljon demokraattista näkyvyyttä vahvistettu suomalainen ehdokas sai ostaa päivässä.
Mielipidekirjoitus ei oikeastaan ollut minusta. Teesi oli isompi, ja sanoin sen suoraan:
"Kasvoton tekoälymalli, joka on rakennettu maksimoimaan voittoja, päättää nyt läpinäkymättömien laskutusalgoritmien kautta, kuinka paljon demokraattista näkyvyyttä helsinkiläiselle ehdokkaalle sallitaan.", Zak Allal, huhtikuu 2025
Suomen vaaliviranomaisen oma määritelmä vaalivaikuttamisesta kattaa toimet, jotka "vaientavat ääniä," "luovat keinotekoisia esteitä," ja "käyttävät kontrollia siitä, kuka saa näkyvyyttä." Nämä sanat oli kirjoitettu ulkomaiset valtiolliset toimijat mielessä. Minun tapauksessani ne täyttyivät kohta kohdalta yhdysvaltalaisen, Menlo Parkissa pääkonttoriaan pitävän alustan toimesta.
Kolme argumenttia, jotka tuolloin kuulostivat niistä harvoista, jotka luonnoksen lukivat, ensikertalaisen ehdokkaan happaman rypäleen valitukselta:
- Suomalainen demokratia oli muodostunut rakenteellisesti riippuvaiseksi ulkomaisesta yksityisestä infrastruktuurista, jota se ei voinut auditoida eikä siitä valittaa.
- Ihmisarvioinnin puuttuminen demokratian kannalta kriittisissä päätöksissä oli toimintamalli, ei vika, ja se oli ristiriidassa EU:n digipalvelusäädöksen ja poliittista mainontaa koskevien sääntöjen hengen, ja kiistatta kirjaimen, kanssa.
- Epäsymmetria oli skandaali. Lailliset ehdokkaat suodattuivat pois automaation kautta, samalla kun Iltalehteä esittävät valeartikkelit työnsivät bitcoin-sijoitushuijauksia, varastetut julkkislainsuositukset pyörivät sponsoroiduissa paikoissa, ja "Boss part-time-x12":n kaltaiset sivut maksoivat kohdentaakseen 34–64-vuotiaille suomalaisille petoksia, ja kaikki tämä koskemattomana samalla alustalla, joka oli estänyt minut.
Kontekstia alustavertailuun: pyöritän IT-konsulttitoimistoa ja olen vuosia hoitanut Applen, Amazonin, Microsoftin ja Googlen tukea yritystasolla. Rehellisesti järjestyksessä: Apple on paras (nopea, inhimillinen, välittävä), Amazonilla on 24/7-chat, Microsoft on vakaa yritysasiakkaille, Google on epätasainen mutta tavoitettavissa. Meta on omassa kategoriassaan. Läpinäkymätön, tilivelvollisuudeton ja ainutlaatuisen vihamielinen poliittiselle osallistumiselle. Tämä ei ole teknologiavastainen heijaste. Se on ammattilaisen arvio, joka tulee henkilöltä, joka on myös viettänyt aikaa Piilaaksossa Singularity Universityssä (Google/NASA).
Päätin mielipidekirjoituksen rivillä, jonka tarkoitin kirjaimellisesti: "Demokratian, ja erityisesti sen ydinpilarin, vaalien, on pysyttävä inhimillisenä, ei ulkoistettuna algoritmille tai vielä pahempaa: rikkinäiselle botille." Ohjasin loput kampanjabudjetistani Googleen ja YouTubeen, missä todellinen tuki on olemassa.
Kirjoitus pantiin laatikkoon. Kampanja päättyi. Tuttu vähättely asettui reunoille: tämä on alustan käyttöehto-ongelma, ei kansallinen turvallisuusongelma. Kukaan virkavallassa ei tarttunut siihen, koska kukaan virkavallassa ei ollut sitä koskaan nähnyt.
Jälkinäytös
Yksitoista kuukautta myöhemmin.
10. maaliskuuta 2026 Supon, Suojelupoliisin, päällikkö Juha Martelius todisti eduskunnan tiedusteluvaliokunnan julkisessa kuulemisessa. Samalla viikolla Supo julkaisi Kansallisen turvallisuuskatsauksensa 2026. Molemmat esittivät saman ydinargumentin:
Suomi on tulossa vaarallisen riippuvaiseksi ulkomaisesta hallinnasta olevasta digitaalisesta infrastruktuurista demokratiansa kannalta perustavanlaatuisissa toiminnoissa, eikä kukaan ole vakavissaan kysynyt, kenen tuomiovallan alle tämä infrastruktuuri kuuluu.
Konkreettinen laukaisin oli oikeusministeriön suunnitelma siirtää Suomen vaalitietojärjestelmä, ehdokasrekisterit, äänestäjärekisterit ja tulostenlaskenta, Amazon Web Services -palveluun, jonka palvelimet sijaitsevat Ruotsissa. Se kehystettiin modernisaatiohankkeeksi. Arvioidut säästöt: noin 4 miljoonaa euroa kymmenen vuoden aikana. Kohde: vuoden 2027 eduskuntavaalit, ensimmäistä kertaa Suomen vaalitiedon ydin olisi lähtenyt suomalaiselta maaperältä.
Martelius, valiten sanansa huolellisesti eduskunnan edessä, sanoi (parafraseeraus virallisesta pöytäkirjasta ja Helsingin Sanomien uutisoinnista):
"Jos pitäisi nimetä yksi palvelu, vaalidata on juuri sellainen, jonka kohdalla pitäisi harkita, onko pilvisiirtymä tarpeellinen. Kustannussäästö on lopulta varsin pieni, noin neljä miljoonaa euroa kymmenessä vuodessa. Tätä kannattaa harkita uudelleen.", Juha Martelius, Supon päällikkö, 10. maaliskuuta 2026
Supon laajempi katsaus eritteli päättelyn:
- Tuomiovaltaan liittyvä altistuminen. Ulkomaiset pilvipalveluntarjoajat toimivat kotimaansa lakien alaisuudessa, erityisesti Yhdysvaltain CLOUD Actin, joka voi pakottaa pääsyn dataan riippumatta siitä, missä palvelimet fyysisesti sijaitsevat.
- Näkyvyyden ja kontrollin menetys. Tietomurto, käyttökatkos tai poliittinen päätös Washingtonissa ei välttämättä olisi edes havaittavissa suomalaisille viranomaisille reaaliaikaisesti, saati peruutettavissa.
- Strateginen riippuvuus muuttuvassa maailmassa. Kysymys ei ole enää vain "onko tämä palveluntarjoaja teknisesti pätevä?" vaan "kenen maan pilvi tämä on, ja mitä meille tapahtuu, jos suhde muuttuu?"
24. maaliskuuta 2026 oikeusministeriö perui suuntansa. Vuoden 2027 vaalit järjestetään olemassa olevalla kotimaisella infrastruktuurilla. Virallinen lausunto, käännettynä:
"Kansainvälinen poliittinen tilanne on muuttunut viimeisen reilun vuoden aikana… Kansalaisten luottamus vaaleihin on ensisijaisen tärkeää.", Suomen oikeusministeriö, 24. maaliskuuta 2026
Yksi virkamies kuulemma viittasi Yhdysvaltojen pakotteisiin, jotka olivat katkaisseet palveluja muualla, esimerkkinä siitä, kuinka nopeasti "luotetut" ulkomaiset riippuvuudet voivat muuttua riskeiksi.
Hankinta keskeytettiin ennen kuin se olisi muuttunut peruuttamattomaksi. Täsmälleen niin kuin Supo suositti. Täsmälleen niin kuin olin pienemmässä mittakaavassa ja vuotta aiemmin kirjoittanut asiakirjaan, jota kukaan ei saanut painaa.
I Told You So
Supo ja ministeriö ansaitsevat täyden tunnustuksen. He tekivät institutionaalisen työn, institutionaalisella tasolla, ja lopputulos on yksi rohkaisevimmista suvereniteettipäätöksistä, jonka mikään eurooppalainen hallitus on tänä vuonna tehnyt yhdysvaltalaisesta pilviriippuvuudesta.
Periaate, jonka Supo artikuloi maaliskuussa 2026, on sama periaate, jonka artikuloin huhtikuussa 2025, kaukoputken toisesta päästä, ja aikaleimalla todistettavissa.
Supo sanoi: 4 miljoonan euron säästöt vaalidatan siirtämisestä AWS:lle eivät ole sen menetyksen arvoisia, että suvereeni kontrolli demokratian kannalta kriittisestä järjestelmästä menetetään. Minä sanoin: tehokkuushyödyt siitä, että tekoäly automaattisesti moderoi poliittisia mainoksia, eivät ole sen menetyksen arvoisia, että lailliset ehdokkaat menettävät inhimillisen muutoksenhakukeinon. Martelius oli huolissaan ulkomaisesta tuomiovallasta, joka pääsisi hiljaisesti suomalaiseen äänestäjädataan. Minä elin sen version, jossa ulkomainen alusta päätti hiljaisesti suomalaisen ehdokkaan näkyvyydestä, asetti sen 40 €/päivä -kattoon ja jätti minkään suomalaisen instituution kykenemättömäksi vaatimaan selitystä.
Sama vikaantumistapa, kaksi kerrosta samasta pinosta:
Oikeusministeriö kuunteli Supoa AWS:n osalta. Vaikeampi kysymys, sama jonka julkaisematon kirjoitukseni nosti esiin ja joka on yhä auki, on se, soveltaako kukaan samaa päättelyä Metaan, jossa kokemani portinvartijuus ei ole edes hankintatarkastelun alainen. Se on oletusympäristö, jossa jokainen suomalainen ehdokas on pakotettu kampanjoimaan.
Yksi rehellinen varaus. Supo oli huolellinen sanoessaan, ettei AWS ole teknisesti turvaton; sen huoli oli strateginen ja tuomiovaltaan liittyvä. Minun Meta-kritiikkini oli molempia: rakenteellinen (DSA:n noudattamatta jättäminen, ei inhimillistä muutoksenhakua, tilivelvollisuudeton portinvartijuus) ja tekninen (rikki menneet laskutukset, tekoälyn tuottamat hylkäykset, mielivaltainen 40 €/päivä -katto). Rakenteellinen puoli on nyt käytännössä Suomen valtion linjaus infrastruktuurikerroksessa. Teknisen toimintahäiriön puoli on yhä oma tarinani, eikä alusta, jota se kuvaa, ole muuttunut.
Yksi ironian kerros vielä mainittavaksi. Mielipidekirjoitus pidättäytyi julkaisusta vaalitasapuolisuuden perusteella, joka on hyvä periaate, suunniteltu estämään lehdistöä antamasta ehdokkaille epätasapuolista näkyvyyttä. Sen käytännön vaikutus oli, että ainoa kirjoitus, joka dokumentoi, kuinka ulkomainen yksityinen alusta jo jakoi vaalinäkyvyyttä epäreilusti Suomessa, ei voitu julkaista Suomessa, koska sen julkaiseminen olisi antanut epätasapuolisesti näkyvyyttä juuri sille ehdokkaalle, joka yritti varoittaa. Suomalainen media sovelsi sääntöä itseensä. Meta ei soveltanut sellaista mitään. Toinen näistä kahdesta toimijasta on tilivelvollinen Suomen lain edessä. Toinen on se, joka todellisuudessa muokkaa sitä tietoympäristöä, jossa äänestäjät elävät.
Niinpä, neljä sanaa, rehellisesti ansaittuna:
Sanoin. Niin.
Supon tuomiovalta-argumentti, että todellinen riski ei ole tekninen pätevyys vaan se, kenen lakeihin palveluntarjoaja vastaa ja mitä tapahtuu, kun suhde muuttuu, on sama argumentti, jonka tein vuotta aiemmin, kohdistettuna mainoskerrokseen datakerroksen sijaan. Suomen vaaliviranomaisen oma määritelmä vaikuttamisesta ("vaientaa ääniä," "luoda keinotekoisia esteitä," "käyttää kontrollia siitä, kuka saa näkyvyyttä") täyttyi ei vieraan valtion vaan yhdysvaltalaisen alustan toimesta, jota mikään suomalainen instituutio ei voinut pakottaa, auditoida tai kumota.
Oikeusministeriö ehti AWS-tapaukseen ajoissa. Meta-tapaus on yhä korjaamatta. Sisarjuttu on jo arkistossa: suvereniteetti ei ole iskulause, se on arkkitehtuuri.
Pysykää kuulolla iToldYouSo:n seuraavaa osaa varten. Viive varoituksen ja vahvistuksen välillä lyhenee koko ajan, vaikka itse varoituksen olisi pitänyt odottaa vuosi näyttämölleen.